Millä oikeudella?

Mieti itsesi perheesi kanssa metsäretkelle. Eväspaikalle päästyäsi huomaat mutustelleesi omat evääsi jo matkan varrella. Havahdut tilanteeseen, reppusi on tyhjä. Annatko lastesi syödä omat eväänsä, vai menetkö itsekkäästi lastesi repuille kaivelemaan? Jokainen vanhempi varmasti tietää vastauksen. Kuitenkin tässä ajassa elämme lastemme ja lasten lastemme kustannuksella. Syömme heidän tulevaisuuttaan elämällä jatkuvasti velaksi. Siirrämme omat ongelmamme jälkipolvien ratkottavaksi, ja laitamme heidät maksamaan ravintolalaskumme. Mitä luulette, ovatko Kreikan tai Espanjan nuoret tyytyväisiä vastuunkantoon kykenemättömiin poliitikkoihin? He kantavat edellisten sukupolvien leväperäisen julkisen taloudenpidon seuraukset.

Tasa-arvo on nykyään yksi käytetyimpiä termejä ja keskeisimpiä arvoja julkisessa keskustelussa. Yksi tasa-arvon muoto on kuitenkin unohtunut täysin. Sukupolvien tasa-arvo. Tällä hetkellä olemme yhteiskuntana tilanteessa, että niin valtion kuin kuntienkin kirstut ovat tyhjiä ja julkiset palvelut tuotetaan osittain velkarahalla. Itseäni hävettää ajatus, että olemme ensimmäinen sukupolvi sotien jälkeen, joka on jättämässä lapsilleen huonommassa tilanteessa olevaa maata, kuin me saimme omilta vanhemmiltamme.

Kaikki tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta harvalla on selkärankaa sanoa karu totuus ääneen. Ei ole kenenkään etu kaunistella kansantaloutemme kuolin korinaa. Totuus ei kaunistelemalla muutu. Heikkenevä huoltosuhde ja kilpailukyky sekä jäykkä työmarkkinajärjestelmä vaativat toimenpiteitä. Nyt meidän tarvitsee löytää kadonnut ”talvisodan henki” ja aloittaa muutos yhdessä. Lähivuosien tehtävälistalla on muun muassa työnteon sivukulujen ja verotuksen keventäminen, jotta työnteon kannattavuus paranisi. Ihmisten tulee saada nauttia oman työnsä hedelmistä. Meidän tulee palauttaa kotimaisten yritysten ja teollisuuden kilpailukyky suhteessa kilpailijamaihin.

Tärkein tehtävä on kuitenkin varmistaa julkisen sektorin ydintehtävien asianmukainen toiminta. Yhteiskunnan heikommassa asemassa olevista kuten lapsista, nuorista ja vanhuksista on pidettävä huoli. Samalla meidän on kuitenkin pakko leikata julkisen sektorin ylimääräisiä menoja. Valtion ja kuntien velkaantuminen on saatava taitettua ja koko julkinen talous terveeseen tilaan. Ainoa tapa tähän on työ ja rakenteelliset muutokset.

Edessä on kovia aikoja. Verta, hikeä ja kyyneleitä on jaossa jokaiselle. Uskon kuitenkin, että olemme valmiita kantamaan vastuuta, lastemme tulevaisuuden tähden. Tekojen aika on nyt. Aurinko nousee vielä.  

Meillä on maa pelastettavana.

Teollisuuden säilyttäminen Suomessa on ilmastoteko

Lähivuosina olemme päivittäin kuulleet, että suurin haasteemme ja ongelmamme lähitulevaisuudessa on ilmastonmuutos. Tämän ongelman estämiseksi pitäisi tehdä kaikki mahdollinen keinoja kaihtamatta. Tiedättekö mitä? Sanon mielipiteeni suoraan. Ei ole ja ei muuten pidä. Ilmastonmuutoksen ympärillä oleva keskustelu on muuttunut niin politisoituneeksi ja ideologiseksi, että pienikin kriittisyys ”oikeamielisten” näkemyksiin ilmastonmuutoksen torjunnasta tulkitaan välittömästi koko asian kieltämiseksi. Nykyisellään ilmastopolitiikka on liian kallista, liian kunnianhimoista ja tehotonta.

Nykyisellään ilmastopolitiikan keskiössä on tulosten sijaan hyvesignalointi. Yksittäisten ihmisten kulutustottumuksia ja elintapoja arvostellaan ja teollisuuden kustannuksia nostetaan niin, että tehtaat siirtyvät edullisempien kustannusten maihin. Totuus kuitenkin on, että suomalainen teollisuus itsessään on maailman puhtaimpien joukossa ja ympäristöystävällisimmästä päästä. Siksi varsinainen ilmastoteko onkin säilyttää teollisuuden työpaikat Suomessa. Tehtaiden siirtäminen ideologisten syiden takia Suomesta Kiinaan ei ole ilmastoteko, vaan itsessään lisää globaaleja ilmastopäästöjä.

Suomen onkin pakko keventää teollisuuden kuluja ja verotusta, jotta maamme selviää kovassa globaalissa kilpailussa. Varsinkin jo ennestään liian korkean dieselveron nostaminen on ollut karmea virhe. 

Asiat on syytä laittaa mittasuhteisiin. Pitämällä tehtaat Suomessa säilytämme työpaikat ja elinvoimaisuuden myös syrjäseuduilla sekä samalla varmistamme teollisuuden ympäristöystävällisyyden. Samaan hengenvetoon täytyy todeta, että yksittäisten ihmisten syyllistäminen on syytä lopettaa. Polttomoottoriautolla ajaminen ja lihan syöminen on edelleen ihan normaalia ja hyväksyttävää.

Suomen keskeisin ongelma ei siis ole ilmastonmuutos. Pitkässä listassa ilmastonmuutoksen edellä on muun muassa työttömyys, väestön vanheneminen ja köyhyys.

Vai mitä luulette, mietitäänkö Kaipolassa tällä hetkellä ilmastonmuutosta vai perheen toimeentuloa?

Niinpä.

Siksi on aika laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.